Me ihmiset ollaan kyllä kummia otuksia. Toisaalta meille on jotenkin kehittynyt kyky empatiaan, osaamme ja
haluammekin huolehtia heikommista. Toisaalta osaamme olla niin julmia sekä toisiamme että muita eläviä olentoja kohtaan, mitä ei vaan pysty käsittämään. Usein tuntuu, että raha ja materia ratkaisee nykypäivänä ihan liikaa. Sodimme öljyn takia, riistämme luonnon resursseja, käytämme eläimiä hyväksi, mitä vaan mikä palvelee omaa etua ja statuksen nostamista.
Jo ennen tämän blogin aloittamista aloin perehtyä erilaisiin eläinoikeusasioihin, maapallon luonnon tilanteeseen, mutta olen myös aina ollut kiinnostunut ihmisoikeusasioista. Oman mielipiteeni osoitan lähinnä päivittäisillä valinnoilla ja kulutuskäyttäytymisellä, en niinkään esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin tai aktiiviseen järjestötoimintaan. Se on minun tapani yrittää vaikuttaa ja auttaa. Minusta pääasia on, että
välittää.
Tieto todellakin lisää tuskaa. Välillä oikeasti alkaa ahdistamaan, kun lukee kaikesta siitä, millä tavalla esimerkiksi maapalloa ja sen eläviä olentoja kohtelemme (kanssaihmiset mukaan lukien). Välillä tuntuu, että on taas toivoa, mutta kuitenkin aina löytyy jostain niitä, joita ei vain yksinkertaisesti kiinnosta muu kuin oman edun ajaminen. Pätkääkään.
Joskus tuntuu, että ihmiset tuomitsevat toisiaan niin herkästi tilanteissa, joissa toinen yrittää tehdä jotain hyvää. Toisinaan esimerkiksi ekologisia aatteita kannattavia haukutaan herkästi "viherpiiperöiksi" tai "kettutytöiksi" ja suorastaan halveksutaan, jos tekemisiään perustelee vihreillä arvoilla. Toiset kokevat ehkä ympäristöasiat itselleen läheisiksi, kun toiset taas tukevat mieluummin vaikkapa vanhusten- tai sairaiden lasten hoitoa. Toisaalta jotkut niistä, jotka toimivat jossain asiassa oman etiikkansa mukaan (on se sitten vaikka olemalla vegaani, luopumalla autosta tai tukemalla veteraaneja), saattavat tuomita ne jotka eivät toimi niin, siis juuri sillä tavalla kuin itse.
 |
| Yhdessä kohti parempaa huomista...? :) |
Minusta jokapäiväiset valinnat merkitsevät aina jotain. Parempi on toimia
kuin olla täysin välinpitämätön. Riippuu niin paljon jokaisen ihmisen tilanteesta mihin pystyy ja haluaa vaikuttaa. Ei se ole muilta pois, jos auttaa jossain ja toisessa ei. Parempi niin, että löytyy auttajia eri epäkohtiin. Tarvitseeko kuitenkaan mennä äärimmäisyyksiin tai fanaattisuuteen, missään asiassa? Jos jokainen kantaa kortensa kekoon, omalla tavallaan, niin ehkä me pikkuhiljaa saadaan tästä maailmasta edes vähän parempi paikka...
Tieto lisää tuskaa ja voi ahdistaa, mutta toisaalta on edellytyksenä sille, että voi auttaa: pitää tietää epäkohdasta, jotta voi puuttua siihen. Pitää tietää mitä voi tehdä paremmin tehdäkseen niin. Tietyllä tavalla ne fanaattisimmat ja äänekkäimmät ihmiset ovat usein niitä, jotka saavat asioita alkuun ja eteenpäin. Heitäkin siis tarvitaan, en tarkoita sitä.
Avautumiseni pohjalla lienee yleinen kyllästyminen kahteen asiaan: siihen pahaan mitä tämä maailma on pullollaan, ja siihen tuomitsemiseen (jota erityisesti keskustelupalstoilla viljellään), miten ihmiset jaksavat moralisoida toistensa tekemisistä. Jakakaamme tietoa, hyviä vinkkejä ja kokemuksia, mutta keskittäkäämme energiaa ennemmin hyvien asioiden levittämiseen kuin negatiivisuuteen toisia kohtaan!
- - -
Blogini on muuten saanut muutamiakin uusia lukijoita viime aikoina. Ihan mahtavaa, olen tosi iloinen siitä! Toivottavasti saatte blogistani jotain hyödyllistä irti, on se sitten tietoa, uusia ajatuksia tai ihan vaan viihdettä :)
Palautetta otan enemmän kuin mielelläni vastaan!
